I left my heart in London

P3131243

Vietimme tässä hiljaiseloa jonkin aikaa, mutta sille löytyy selitys: pakkasimme laukkumme ja lähdimme joka keväiselle lomareissullemme. Tällä kertaa kohteenamme oli Lontoo.

Olemme molemmat kaupunkilomailijoita. Toki pidämme lämmöstä ja auringosta, mutta aurinkorannalla makoilemisen sijaan viihdymme paremmin aurinkoisen pubin terassilla olutlasi kädessä. Siksi aikaisempiin preblogi lomakohteisiin on lukeutunut muun muassa New York, Berliini ja Madrid. Minulle useat kohteistamme ovat olleet uusia tuttavuuksia, mutta avokkilleni kaupungit ovat usein työreissuilta tuttuja. Lontoo oli minulle siis uusi lomakohde, Ghettolan toiselle puoliskolle hieman tutumpi. Mutta nyt ymmärrän syyn avokkini halukkuudelle lähtä uudestaan Lontooseen: kaupunki on valtava ja nähtävää ja tekemistä riittää, mutta samaan aikaan on mahdollista istahtaa pieneen paikalliseen pubiin ja nähdä miten paikallisille kuppilat ovat oman olohuoneen jatkeita ja osa arkipäivän rutiineja. Ja tietysti samaan aikaan voi maistella tarjolla olevia ruokia. Mikään halpa kaupunkihan Lontoo ei ole, kalleimmasta päästä niistä paikoista, joissa minä olen käynyt, mutta tämä fakta olikin jo tiedossa ennen reissuun lähtöä, joten olimme henkisesti valmistautuneita asiaan. 

Reissuillamme toki pyrimme nauttimaan hyvästä ruoasta, mutta se ei kuitenkaan ole meille pääasia. En siis väitä tämän postauksen antavaan kattavaa kuvaa Lontoon ruokakulttuurista ja tarjonnasta, mutta se kertoo meidän kokemuksistamme. 

Ruokien maistelu alkoi jo Finnairin lentokoneessa avokkini saadessa lentopisteillään meille hommatuksi paikat businessluokasta.

P3131214
P3131219

Ensimmäinen Lontoon ravintolamme oli Sohon Côte, joka myöhemmin paljastui ketjuravintolaksi. Tyyliltään paikka oli ranskalainen. Tässä vaiheessa täytyy taas myöntää oma tuoreutensa ruokabloggaajana sillä en muistanut ottaa kuvia kuin omasta pääruoastani, mutta tämä ei lienee ole menetys sillä ruoat eivät olleet mitenkään erikoisia. Paikkaa en suosittele, ellei tykkää tönkkösuolasta.

P3131245

Tilasin haudutettua lampaanpotkaa sinappiperunapyreellä ja rosmariinikastikkeella, mutta annos oli yllättäen melko mautonta vaikka liha oli erittäin mureaa.

Seuraavan illan ruokailukokemus oli sen sijaan varsin miellyttävä. Päädyimme Lontoon Camdeniin, joka on varsin värikäs, erilaisten pikku putiikkien, markettien ja alternative genren täyttämä kaupunginosa. Ghettolan partnerini muisteli siellä syöneensä hyvän burgerin useita vuosia takaperin ja löytyihän tuo kyseinen pieni burgeriravintola: Haché. Meillä on ollut tapana testata aina jokaisessa vierailemassamme kaupungissa yksi burgeri ja ei tämäkään reissu ollut poikkeus.

P3141306

Burgereissa (pyydän anteeksi rumaa kuvaa) ei oltu turhia kikkailtu vaan niissä oli keskitytty olennaiseen eli hampurilaispihvin kypsyyteen, joka oli juuri sitä mitä tilasimme eli medium. Lisäksi hampurilaisten sämpylöissä oli mahdollisuus valita ciabatta tai brioche, mikä minusta oli ihan hauskaa enkä missään muualla ollut ennen tällaiseen mahdollisuuteen törmännyt. Lisukkeena tulleet sipulirenkaat olivat mukavan rustiikkisen muotoisia eivätkä niitä surullisen säännöllisen mallisia, joihin valitettavasti joskus törmää.

Seuraava päivä olikin St. Patrick’s day eli aikamme kului mukavasti eri pubeissa ja toki söimme siis pubiruokaa. Yksi erittäin hyvä ja viihtyisä paikka oli The Hammersmith Ram, jonka löysimme matkallamme katsomaan Fulhamin jalkapallopeliä.

P3151342

Pubiwingsejä.

P3151346

Perunat nautittiin tietysti paikalliseen tapaan malt vinegarin eli mallasviinietikan kanssa ja maistui.

P3151369

Ja nautimme asiaan ja juhlapäivään kuuluvaa juomaa.

P3151381

Makea chili-kanawrap.

P3151379

Tietysti perinteinen Fish&Chips, jonka kala oli todella kevyttä ja ilmavaa, en olisi uskonut pubiruoasta.

Sunnuntaina vietimme kunnon turistipäivän katsellen nähtävyyksiä ja eihän sunnuntai ole Briteissä sunnuntai jos et syö kunnon Sunday Roastia.

P3161434

Sunnuntaipastin nautimme hieman kalliimmassa pubissa, mutta erittäin hyvä annos oli ja lisäksi innostuimme Yorkshire puddingista, jota muuten toivottavasti teemme lähitulevaisuudessa itse.

Olemme intialaisen ruoan suuria ystäviä ja kun kerran Lontoossa olimme niin emmehän me voineet jättää väliin Brick Lanen intialais- ja bangladeshilaisravintoloiden tarjontaa. Paikan päällä olin yllättynyt ja hieman ahdistunut siitä miten paljon sisäänheittäjiä oli ravintoloiden edustalla, kilpailu oli kovaa, mutta päädyimme ravintolaan nimeltä Aladin.

P3171460

Mulligatawny keittoa. Aivan ihanan vahva korianterin maku.

P3171461

Lammassamosat, ikuinen suosikkini.

P3171463

Perinteinen kanatandoori, suomesta poiketen tarjolla oli kaksi kanankoipea ja luussa kiinni oleva lihahan on aina parasta.

P3171464

Lammasta, en muista mitä, mutta hyvää oli sekin.

Erikoista kyseisessä ravintolassa oli se, että myynnissä ei ollut lainkaan alkoholijuomia. Syyksi arvoimme mahdollisesti henkilökunnan vakaamuksen, mutta tarjoilijamme antoi meille alennnuslipun, jolla pystyimme hakemaan viiniä tai olutta viereisestä kioskista. Huvittavaahan se oli, mutta homma tuntui toimivan.

Reissun viimeinen kunnon ruokapaikkamme oli hieman parempi ravintola St. John Hotelissa, jossa oli tarjolla teatterimenu, mikä sopi meille sillä olimmehan menossa ruokailun jäkeen katsomaan Queen-musikaalia We Will Rock You (suosittelemme lämpimästi!).

P3171486

Harmikseni täytyy heti todeta, että kyseisen ravintolan ruoista minulla ei ole kuvan kuvaa, sillä ravintolan ovella oli pieni lappu, jossa pyydettiin olemaan käyttämättä kannettavia laitteita kuten puhelinta ja kameraa, ravintola oli melko intiimi ja näin haluttiin taata kaikille asiakkaille ruokarauha. Halusin kunnioittaa ravintolan pyyntöä ja jätin suosiolla kamerani laukkuun. St. Johnin ideana ilmeisesti on käyttää raaka-aineena käytettävät eläimet nokasta/kuonosta/kärsästä häntään/pyrstöön asti. Eli ruoissa oli esimerkiksi käytetty sisäelimiä.

Alkuruokana oli kurpitsa-pekonikeittoa, joka ei ollutkaan se perinteinen samettiseksi tehosekoittimessa vedetty keitto vaan todella maanläheinen, isoja pekoni- ja kurpitsapaloja sisältä iso annos, joka oli todella maistuvaa. Pääruoaksi avokkini söi peribrittiläisiä ox faggotseja eli eräänlaisia sisäelinjauhelihapullia perunamuusilla ja minä (ilmeisesti) grillattua meriharjusta nahkoineen valkopapujen kanssa. Jälkiruoaksi halusin perinteisen brittiläisen vanukkaan ja Ghettolan toinen osapuoli donitseja, joka kuulosti todella erikoiselta, mutta vastapaistetut ja täytetyt “donitsit” muistuttivat enemmän tuulihattuja ja olivat todella herkullisia. Harmittaa, että ei ole kuvia, mutta minkäs teet. Tarjonta oli kuitenkin varsin maistuvaa ja henkilökunta ystävällistä. Mukana ollut tuttavamme ostinkin paikan päällä myytävän kirjan, josta tullaan tilaisuuden tullen kokkailemaan ruokia.

Toki reissuun mahtui paljon eri kahviloita ja kauppojen ruokapuolilla pyörimistä.

P3131237

Kakkua ja leivosta löytyy.

P3141293

Sitruunaista.

P3141294

Oulusta ei taida kokonaista possua heti löytyä tiskistä.

P3141299

Hetken luulin katselevani hajuvesipulloja, mutta oliiviöljyjähän ne olivatkin.

P3171472

Paikallisen “pikaruokalan” Pret A Mangerin tarjontaa. Ilmoittivat, että leivät ja wrapit tehdään samana päivänä kun niitä syöt.

Oluesta täytyy sanoa sen verran, että Suomessa en ole koskaan saanut niin hyvää Guinnessia kuin Lontoossa, lieneekö Dublinin läheisyys syynä. Ja Oulusta harvoin saatavaa real alea tuli myös ikävä. Miten voikin “väljähtänyt” olut maistua niin hyvältä!

Mutta summa summarum, Lontoo nousi yhdeksi suosikkikaupungikseni ja kilpailee selvästi Berliinin kanssa. Vaikka Visallani odottaa mukavan kokoinen lasku lähdemme (jos minulta kysytään) kyllä jonkin vuoden päästä käymään uudestaan ja voimme hyvillä mielin jättää turistinähtävyydet väliin ja keskittyä olennaiseen.

P3161394
Advertisements

~ by r1ksu on 22/03/2012.

3 Responses to “I left my heart in London”

  1. Täällä matkakuumeinen lukee intopiukkana matkakertomuksia. Heitin blogissani sulle haasteen, vaikka hyvän mielen aiheita näyttää olevan tuo Lontoo-postauskin pullollaan. Käy tsekkaamassa, mitä pääset listaamaan… :)

  2. Onkohan tuo St. John Hotelin ravintola samojen tyyppien omistama kuin tämä paikka, jossa luulin teidän käyneen? http://www.stjohnrestaurant.com/Hitto kun tuli kaipuu Lontooseen!

  3. Kyllä kyseessä on samat jompet minun mielestä. Niillä on ihan erikseen oma ravintola ja sitten on hotellin yhteydessä oleva ravintola. Käytiin siksi tuolla hotellilla syömässä kun tosiaan tarjosivat teatterimenun.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

 
%d bloggers like this: