Cioppino

•06/12/2013 • 7 Comments

1800-luvun lopulla Achille Paladini muutti Italian Anconasta San Franciscon North Beachille. Kalastusalusten tuodessa särvintä mereltä Achille keräsi roippeet ja ylijääneet särvimet talteen ja kehitteli siitä Cioppino-nimisen kalasopan. Nykyään sitä nähtävästi tarjotaan melkein jokaisessa San Franin italialaisravintolassa. Kun Cioppinoa googlettaa, lähes jokainen vastaantuleva resepti on saanut 5 tähteä. Pitihän tätä kokeilla. Sopiva tilaisuus tarjoutui Oulun ruokabloggaajien pikkujouluissa – jos soppa olisi ollut pettymys, ruokalijoille ei silti olisi jäänyt nälkä.

Internet kertoi meille monia vaihtoehtoja miten moista saa aikaiseksi. Paikallisen kalatiskin poiketessa huomattavasti San Franciscon kalatoreista, pitää asioita hieman yksinkertaistaa, mutta ideana on kuitenkin, että soppaan kuuluu vähintään yhtä kalaa, yhtä rapua ja yhtä simpukkaa. Myös reseptejä oli monta monituista, mutta sopivasti yhdistelemällä sain sävellettyä menetelmän, jolla sopasta tulisi todennäköisesti melko hyvää.

Aloitetaan homma pistämällä pataan ohuiksi siivuiksi leikelty fenkoli, pieneksi silputtu sipuli, 3 silputtua shalottia ja silputtu sellerinvarsi. Paistellaan oliiviöljyssä noin 10 minuuttia. Perään 4 silputtua valkosipulinkynttä, suolaa ja chilirouhetta maun mukaan. Paistellaan vielä pari minuuttia.

Seuraavaksi pataan desilitra tomaattipyrettä ja sekoitellaan. Pari desiä valkkaria vielä pataan ja raavitaan padanpohja puhtaaksi. Lopuksi lisätään purkillinen purkkitomaatteja, 1.5 litraa kalalientä, laakerinlehti ja teelusikalliset kuivattua timjamia ja oreganoa. Annetaan pulputtaa
pienellä lämmöllä kansi raollaan pari tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liemen ollessa valmista lisäillään vielä merenelävät. Tällä kertaa merenelävät olivat lohta, eläviä simpukoita ja jättikatkarapuja. Lisää tehoa pataan ja sekaan 800g haukkupalan kokoiseksi leikeltyä lohta ja 500g eläviä simpukoita. Kansi päälle ja kolmen minuutin kuluttua simpukoista pitäisi olla aika jättänyt. Lisätään vielä 300g ravunpyrstöjä pataan ja kolme minuuttia lisää. Soppa on valmista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perinteisesti San Franissa soppa syödään paikallisen sourdough-leivän kanssa, mutta koska en tajunnut ostaa siellä käydessäni hipsteriltä sourdough-juurta, kyytipoikana kävi ihan normaali valkosipulipatonki. Erinomaisen hyvää on kun dippailee sitä kulhonpohjalle.

Internet ei ollut väärässä. 5 tähteä. Vinkkinä vielä SF:n kävijöille, että Ciappino-baariin sopalle ehdottomasti, jos kerran oululaisenki kalatiskin antimista saa erinomaisen version aikaiseksi.

Massaman – curryjen kuningas

•10/11/2013 • 1 Comment

Curryt on herkkua. Meillä on ollut nyt projektina käydä intialaisia curryjä läpi A:sta Z:aan satunnaisina sunnuntaina, mutta niistä ei ole sen kummempaa kerrottavaa.

Curryjen kuningas tulee Intian sijaan kuitenkin Thaimaasta. Kyseinen eväs on massaman curry ja intialaisista curryistä poiketen se tehdään lehmästä. Paikallisessa thaikkuravintolassa jos sattuu lounastamaan ja massamania on tarjolla, sitä tulee tilattua lähes poikkeuksetta. Niinpä oli asiaankuuluvaa koittaa tehdä sitä myös itse. Resepti poimittiin David Thompsonin Thai Food-opuksesta, mutta muutettiin siinä olevat määrät vähän järjellisemmiksi.

Homma lähtee käyntiin ottamalla reilu kilo etuselkää. Leikellään siitä noin tuuma * tuuma -palasia. Isoon pataan 7.5dl kookoskermaa ja 4dl purkki kookosmaitoa ja kiehumaan. Lihat perään semmoisenaan ja annetaan hautua pienellä lämmöllä kannen alla kaksi tuntia.

Lehmän pöhistessä tehdään massaman-tahna. Pistetään 40 (kyllä, 40) kuivattua Bird’s eye -chiliä (ovat tosi pieniä) likoamaan veteen toviksi. Niiden liotessa paahdetaan kuiva-aineita. Ensiksi pannulle vajaa 2.5dl pähkinöitä (tai meidän tapauksessa käytimme pinjansiemeniä kun seurueessa on lievää pähkinäallergiaa) ja paahdetaan ruskeaksi.

Seuraavaksi paahdetaan samainen vajaa 2.5dl kookoshiutaleita.

Lopuksi vielä paahdetaan 15 kardemumman kotaa, 10 neilikkaa ja 6 laakerinlehteä. Näiden paahduttua niin, että alkavat tuoksua, kuoritaan kardemumman kodat, niiden siemenet maustemyllyyn ja perään neilikat ja laakerinlehdet ja ajellaan hienoksi. Valuta vedessä lillumassa olleista chileistä vesi pois.

Blenderi esiin ja sekaan chilit, kookoshiutaleet, puolet pähkinöistä, maustemyllyn sisältö ja rajusti suolaa. Surrrrrrr. Meillä on massaman-tahna.

Kun liha on pöhissyt sen pari tuntia, kaadetaan haudutuskookosliemi talteen ja jätetään pataan vain lihat. Pataan massaman-tahna, reilusti pieneksi hakattua tuoretta inkivääriä (noin 6 rkl), loput pähkinät ja kanelitanko. Paistellaan
tovi kunnes liha ottaa vähän tummempaa väriä ja koko seoksen mausteet alkavat tuoksua.

Viimeisessä vaiheessa kaadetaan haudutuksen kookosliemi takaisia pataan. Perään vielä 4 rkl kalakastiketta, 8 rkl tamarindivettä (vedellä laimennettua tamarinditahnaa) ja 6rkl palmusokeria. Pilkotaan mukaan vielä 4-6 perunaa lohkottuina suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Annetaan koko komeuden redusoitua ilman kantta kunnes perunat on kypsiä ja curryjen kuningas on valmista. Tarkista lopuksi vielä curryn suola.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pöytään voi heitellä erinäköistä särvintä kaveriksi. Meillä oli jasminriisiä ja höyrytettyjä kananmunia. Thai-chilikastiketta ei tarvinnut, se olisi todennäköisesti vain laimentanut tulisuutta.

Todella hyvää ja tuhtia evästä tuli. Hämmentävää on, että tähän ei tullut esimerkiksi sipulia tai valkosipulia ensinkään, mutta eivät ne näköjään aina ole tarpeellisia. Kalavammaisetkaan eivät nyrpistelleen nokkaansa, sen verran tiukasti linnunsilmächilit leikkasivat kalakastikkeen kalaisen maun taustalle. Mutta tästä currysta tuli ainakin ghettolan emännän suosikki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Texas Chili

•27/10/2013 • Leave a Comment

Käsittämättömässä voittoputkessa olevat Kärpät innosti kisastudioon. Kisastudioon kuuluu äijämäinen eväs. Grillin ollessa talviteloilla ja paikallisen uuden hienon luomulihakaupan myydessä lähinnä lehmää päädyimme Texas Chiliin. Chiliä onkin keitelty useasti, mutta joka kerta siitä on jotain jäänyt uupumaan. Tällä kertaa pääsimme lopputulokseen, joka oli aika kohdillaan.

Aloitetaan mirepoix au gras:ta. 2 sipulia, 2 porkkanaa, 2 sellerinvartta, 6 valkosipulinkynttä ja puoli pakettia pekonia palasiksi ja riittävän kokoiseen pataan.

Pataan myös riittävä määrä pilkottuja chilejä. Chilien annostelu onkin tämän eväksen kohta josta lie yhtä monta koulukuntaa kuin kokkia, mutta nyt löytynyt nyrkkisääntö lienee aika hyvä: Kiloa lehmää kohti 1 habanero, 2 vihreää ja 2 punaista chiliä siemenineen päivineen. Chilihifistelijät voinevat vaihtaa vihreät ja punaiset joksikin enemmän hienostelulajikkeiksi.

Päälle vähän voita ja öljyä. Näiden tiristessä ruskistellaan toisessa pannussa pari kiloa kuutioiksi leikeltyä lehmän etuselkää. Etuselkä on mainio liha chiliin – riittävästi rasvaa, eikä maksa paljoa. Lihasta kannattaa siivota enimmät rustot, jänteet ja kalvot pois, mutta rasvaa ei tarvi turhia siivoilla. Sitä mukaa kun lehmät pannulta ruskistuvat heitellään ne pataan kasvisten seuraksi. Mukaan myös 1 silpottu punainen paprika.

Kun lehmät ja kasvikset ovat löytäneet toisensa, lisäillään pataan kuivamausteet. Fiilispohjalta meni määrät, mutta aineksia mitä meillä meni olivat juustokumina, jauhettu korianterinsiemen, paprika, suolaa, sokeria, pippuria, kanelitanko ja muutama neilikka.

Nesteiden lisäys aloiteltiin lisäämällä 1 tomaattipurkki. Tämä on nähtävästi jumalanpilkkaa joidenkin mielestä, joten jos haluat miellyttää jotain puolta Texasia, jätä tomaattipurkki pois. Perään litra tummaa olutta – meidän tapauksessa taisi mennä jotain tummaa Keisaria. Pataan myös litra lihalientä. Lihaliemikuutiota käytettäessä chiliin tulisi vettä, ja Hell’s Kitchen Suomi cheffin mukaan vettä ei käytetä kuin suihkussa. Samaa mieltä! Kunnon lientä pataan siis.

Lopuksi vielä pataan vähän tuoretta timjamia, persiljaa, puolikkaan limen mehu ja pari laakerinlehteä. Hellaa isommalle, että pata alkaa kiehumaan. Sitten vain levyä pienemmälle niin, että padassa käy pieni poreilu ja 4-6 tuntia myöhemmin pitäisi olla nesteiden haihtuneita ja lihat atomeina. Muista sekoitella chiliä välillä kypsennyksen aikana. Chili on valmista, kun suola ja sokeri on tarkistettu.

Yksi toinen jumalanpilkan muoto olisi lisätä papuja, jotka esim. ghettolan emännän mielestä ovat hyviä chilissä, mutta nyt mentiin puristisesti. Köyhät pistää papuja chiliin!

Särvimeksi riittää pullo tai pari kunnollista Amerikan IPAa ja muutama siivu vaaleaa leipää. Kuvaa ei ehditty ottaa kuin padan pohjasta, sen verran hyvin maistui :)

Tyhjä kattila..

Tyhjä kattila..

Sikabileet

•17/08/2013 • Leave a Comment

Ghettolan isäntä vietti synttäreitä tuossa jokin aika sitten ja barbecue oli illan teema. Jutun juoni oli tehdä pulled porkkia parilla eri tavalla ja parilla eri soosilla. Myös sikavammaiset piti huomioida, joten varoituksen sanana: tämä postaus sisältää myös kasvisruokaa!

Smoke and Spicea aikani plarattuani päädyttiin tekemään “Boston Bay Jerked Pork”:ia ja “Perfect Picnic”:iä.

Aloitetaan jerkkisiasta.

Tehdään ensiksi rubi. 6 ruokalusikkaa sipulijauhetta, 6 ruokalusikkaa paahdettua sipulia, 2 ruokalusikkaa jauhettua maustepippuria, 2 ruokalusikkaa jauhettua mustapippuria, 2 ruokalusikkaa cayennea, 2 ruokalusikkaa sokeria, 4.5 teelusikkaa timjamia, 4.5 teelusikkaa kanelia, 1.5 teelusikkaa muskottipähkinää, 2 teelusikkaa suolaa ja silputtu habanero sotkettiin keskenään. Puolet tästä hieroskeltiin parikiloisen kasslerin päälle. Läski jääkaappiin yöksi. Muista pestä kädet tai silmien hieronnasta tulee tuskallinen prosessi…

Sitten amerikkalaistyyppiseen.

Rubi: 5 ruokalusikkaa jauhettua mustapippuria, reilu puolidesiä ruskeaa sokeria, 3 ruokalusikkaa paprikajauhetta, 2 ruokalusikkaa karkeaa suolaa, ruokalusikka sinappijauhetta, 2 teelusikkaa sipulijauhetta ja teelusikka cayennea. Puolet rubista parikiloisen kasslerin päälle ja jäkikseen yöksi.

Barbecue-soosia tehtiin kahta sorttia. “Mango-Habanero hellfire” ja toinen
vähän perinteikkäämpi creole-soosi.

Helvetin tulet valmistui näin: Blenderiin viskattiin kuutioitu kypsä mango, 3 kevätsipulia, 3 ruokalusikkaa limemehua, 1.5 tl molasseja, puolikas habanero, puoli teelusikkaa suolaa, 1/4 tl timjamia ja 1/4 tl maustepippuria. Surrur ja meillä on soosi!

Creole-soosissa oli vähän enemmän työtä.

Kattilaan öljyä ja keskilämmöllä kuumaksi. Sekaan 1 pilkottu keskikokoinen sipuli, puolikas vihreä pilkottu paprika, 2 pilkottua sellerinvartta ja 3 valkosipulinkynttä – myös pilkottuna. Haudutellaan kunnes vihannekset alkavat pehmetä, noin 5min. Sekaan vielä tölkki kuorittuja tomaatteja, pari desiä kanalientä, 1.5 desiä siiderietikkaa, 6 ruokalusikkaa amerikansinappia, 3 ruokalusikkaa ruskeaa sokeria, 2 ruokalusikkaa haluamaasi chilisoosia, 1/2 tl tabascoa tai franksia, 1/2 tl mustapippuria, 1/2 tl valkopippuria ja 1/2 tl cayennea. Suolaakin kuuluu lisäillä maun mukaan. Sitten keitellään 30min tai enemmän kunnes konsistenssi alkaa olla kohdillaan eli ei liian löysää eikä liian paksua.

Ja jotta tuusaus olisi loputonta, tehdään vielä moppauskastikkeet sikojen grillaukseen. Ensiksi jerkkipossulle:

Kattilaan jäljelle jäänyt jerkkirubi, 3dl siiderietikkaa, pilkottu sipuli ja 4 ohueksi viipaloitua valkosipulin kynttä. Kiehauta, mutta älä kiehuta.

Amerikan läskille:

Kattilaan jäljelle jäänhyt jenkkirubi, pilkottu sipuli, 3dl siiderietikkaa, 5 ruokalusikkaa pippuria, 2 ruokalusikkaa suolaa, 1 ruokalusikka sinappijauhetta, 4 valkosipulin kynttä ja teelusikka cayennea. Kiehautus.

Jotta homma ei olisi mennyt ihan lihansyönniksi, tehtiin myös pohjoiscarolinalainen
coleslaw. Tykkään henkilökohtaisesti tästä enemmän kuin perus-slaw:sta, kun
se majoneesi vaan ei ole näissä hommissa minun mieleen ja pieni tulisuus on kivaa.

Ensiksi slaw-soosi: 3 desiä siiderietikkaa, 1.5 desiä ketsuppia, 2 ruokalusikkaa chilirouhetta, ruokalusikka sokeria ja teelusikka suolaa sotkettiin keskenään.

Pilkottiin kaali ohuiksi siivuiksi ja slaw-soosi päälle. Sekoitus ja tämä voi tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin.

Tässä vaiheessa sitten voi viimein siirtyä pihalle korkkaamaan ja pistämään grilliä tulille. Hiilissä ei kannata tätä evästä tehdessä köyhäillä, eli kunnollisia brikettejä, jotka palavat sen 4h, on oltava tai hommasta ei tule mitään.

Grilliin toiselle puolen palavia hiiliä ja kun lämpötila alkaa heilumaan siinä 150C hujakoilla, siat grillin kylmälle puolelle. Lihalämpömittari toiseen sikaan kiinni ja kun sika alkaa sanoa 88C, on eväs valmista.

pojat

Hommahan ei tietenkään mene ihan näin yksinkertaisesti. Ilma-aukkoja joutuu jatkuvasti säätämään, että lämpötila pysyy oikeissa lukemissa. Sikoja pitää valella moppauskastikkeilla noin tunnin välein, että pysyvät mehukkaina. Lisäksi hiilet palavat loppuun, joten parin tunnin välein sinne saa aina muutaman hiilen lisätä tuleen. Lisäksi erinomainen makua parantava naapurienkiusaaja, on heitellä hiilien päälle märkiä savustuslastuja, jolloin kenellekään naapurustossa ei jää epäselväksi, että joku laittaa pihalla parempaa evästä kuin heillä on tulossa.

Kuitenkin, noin 4-6 tunnin päästä pitäisi alkaa olla valmista.

Sika saa tovin vetäytyä ja sen jälkeen sitten repimishommiin. Sika riekaleiksi ja sämpylän väliin sikaa, soosia ja slawia. Om nom.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisversiona tehtiin sitten portobello-hampurilaisia.

Otetaan puhdistettuja portobello-sienen hattuja ja valellään öljyllä ja suolataan. Grilliin 20-25 minuutiksi epäsuoralle lämmölle hatun koverapuoli ylöspäin. Noin 5min ennen lopetusta päälle läskit slicet provelone-juustoa. Hampurilaissoosiksi sekoitellaan vajaa desi majoneesia ja 3 rkl pestoa. Sämpylä – soosi – tomaattislice – sieni – sämpylä. Voi’la. Oli kuulemma hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näillä eväillä sitä sitten siirryttiin keski-ikään ja eväs maistui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hampurilaissämpylähommia

•09/08/2013 • Leave a Comment

Parin viime vuoden aikana olemme perehtyneet monenlaisiin burgerisämpylöihin. On ollut pikaista sämpylää, pitkän kaavan mukaan tehtyä sämpylää, monivaiheista ja vaikeaa sämpylän vääntöä ja kaikkea näiden väliltä. Tarkoituksena on ollut löytää mielestämme paras burgerisämpylän ohje.

Mutta nyt olemme saanet hetkeksi ainakin tämän matkamme päätökseen ja löytäneet ehdottomasti tähän mennessä parhaan vastaan tulleen sämpyläohjeen. Kuohkeaa, pehmeää, puraisutuntuma on hyvä ja ennen kaikkea maku on miellyttänyt meitä: ei liian makea eikä liian suolainen. Reseptin löysimme Tukholmasta meille eksyneestä Jon Widegrenin teoksesta Flippin’ Burgers – Hamburgare Från Grunden. Nämä sämpylät eivät ole pelkästään hampurilaisia varten vaan olemme tehneet näitä pulled porkin kaveriksi ja chilinkin kanssa menevät lisukeleipänä vallan mainiosti.

Tällä reseptillä syntyy joko:

– 22 hampurilaissämpylää (70 g/kpl)

– 44 slidersämpylää (35 g/kpl)

– 66 miniburgerisämpylää (23 g/kpl)

***

Flippin’ Burgersin hampurilaissämpylät

850 g erikoisvehnäjauhoja

25 g hienoasokeria

15 g suolaa

40 g tuorehiivaa

5 dl (luomu) kevytmaitoa

50 g hunajaa

75 g rypsiöljyä

voiteluun:

1 kananmuna

hyppysellinen suolaa

vettä

Lämmitä kevytmaito kulhossa mikrossa tai liedellä kädenlämpöiseksi. Murenna lämpimään maitoon tuorehiiva ja lisää hunaja, sekoita. Sekoita kuivataineet keskenään ja lisää maidon joukkoon osissa, välillä sekoittaen. Lisää lopuksi rypsiöljy. Jos käytät taikinan tekoon monitoimikonetta, sekoita taikinaa keskinopeudella 10-12 minuuttia. Mutta jos vaivaat taikinan käsin (kuten me) tulisi taikinaa vaivata puolen tunnin ajan. Tällä kunnon vaivauksella on huomattava vaikutus lopputulokseen, joten siihen kannattaa panostaa. Aseta vaivattu taikina kohoamaan vedottomaan paikkaan 30-60 minuutiksi kunnes taikina on kaksinkertaistunut kooltaan.

Laita uuni lämpenemään 40°C ja jaa taikina 22:een 70 g painavaan osaan (tai pienempiin kuten edellä on esitetty). Pyöritä taikinapaloista pyöreitä palloja, aseta ne leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja litistä jokaista sämpylää litteämmäksi kämmenellä.

Aseta uunin alimmalle tasolle tai pohjalle astiassa kädenlämpöistä vettä. Laita tehdyt hampurilaissämpylät uuniin kohoamaan 60-80 minuutiksi kunnes sämpylät ovat kohonneet kaksinkertaisiksi. Tarkkaile uunin lämpötilaa, ettei se pääse nousemaan liian korkealle. Erillinen lämpömittari on hyvä olla uunissa tässä vaiheessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ota kohonneet sämpylät uunista ja nosta uunin lämpötila 230°C:een. Vispaa kananmuna rikki ja lisää munan joukkoon loraus vettä ja hyppysellinen suolaa, sekoita. Voitele sämpylät munalla (HOX! jälkiteksti), laita sämpylät lämmenneeseen uuniin ja laske uunin lämpötila 215°C:een. Paista sämpylöitä noin 6-8 minuuttia tai kunnes ovat kullanruskeita. Jäähdytä huoneenlämpöön ja tarjoile tai pakasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

***

Kunnon vaivauksella ja uunissa kohotuksessa on huomattavat vaikutukset sämpylöiden kuohkeuteen. Kiertoilmauunissa sämpylät mahtuivat kohoamaan yhtäaikaa kun pellit latoi eri kerroksiin. Meillä kohotuksessa kuitenkin melkeinpä lämpötilan osalta riitti kun uunin lämmitti 40-50°C ja sammutti uunin jättäen vain valon päälle. Lämpötila pysyi näin hyvin 40°C:n tuntumassa kun uunia ei aukonut. Se erillinen lämpömittari uunissa on todella hyvä olla.

Mutta tuosta sämpylöiden voitelusta munalla. Meillä se ei ottanut onnistuakseen. Sämpylät kohosivat niin kuohkeiksi, että niitä voidellessa ne lässähtivät huomattavasti. Olenkin jättänyt nykyään sämpylät voitelematta, ei vain tule ihan niin kauniita, kiiltäviä sämpylöitä. Tämä voiteluongelma on siis kuitenkin vielä ratkaisematta. Tiedä häntä miten ruotsalaiset sen saavat aikaan.

Nämä ovat kuitenkin parhaita hampurilaissämpylöitä mitä olemme kotona onnistuneet tekemään, mutta jatkamme kenties vielä tutkimuksia tulevina kesinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyrsää

•07/08/2013 • 4 Comments

Tämän kesän hittinä meillä on olleet itsetehdyt tuoremakkarat. Aloittelevana lihanpiilottajina ollaan keskitytty vielä sikamakkaroihin. Näitä on sitten ihmisille on syötetty ja aina ovat parempiin suihin kadonneet paljon odotettua nopeampaa.

Makkaranteko sinänsä on aika helppoa, eikä eri sikamakkaroiden resepteissä suuria eroja ole. Kaikissa makkaroissa on sapluunana ollut n. 1.7 kiloa kassleria, 300g silavaa ja 2 ruokalusikkakukkurallista suolaa. Muita juttuja lisäämällä siitä saadaan varioitua sitten esimerkiksi kielbasaa, chorizoa, italialaista makeaa makkaraa tai vaikkapa texasin punaniskan makkaraa.

Yleinen viitekehys makkaran tekoon menee näin:

Kasslerit ja silavat tuuma * tuuma -paloiksi ja pakkaseen ~tunniksi. Lihamyllyn jauhatusosat on hyvä myös pistää jäähtymään.

Jauhetaan sianpalaset ja silava isoimmalla terällä. Tulee vähän rustiikkisempaa makkaraa kun ei vedä liian hienoksi. Sekaan mausteet ja muut särvimet. Jäkikseen maustumaan tunniksi tai vähän pidemmäksi. Käytettävä suoli, johon makkarat survotaan, on myös hyvä laittaa veteen likoamaan tässä vaiheessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on käytetty valmiiksi suolattua lampaansuolta. Siansuolimakkarat on vielä kokeilematta, mutta siinä tuskin on muuta eroa kuin suoliadapterin koko jota myllyssä käytetään.

Kun makkarataikina alkaa olla valmista, säädetään lihamylly makkarantekovalmiuteen ja aletaan työstämään. Suolta tarvittava määrä (ts. pitkästi) suoliadapterin päälle rullalle, käynnistetään lihamylly ja annetaan makkaramassan täyttää suoliadapteri jotta syntyvään makkaraan ei jää ilmaa ja tehdään solmu suolen päähän. Tässä operaation vaiheessa tarvii sitten kaksi ihmistä – toinen täyttelee myllyä ja toinen ottaa suolta adapterista sitä mukaa kun se täyttyy makkamassalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kaikki tavara on suolessa, sidotaan myös toinen pää.

Pötkylästä sitten tehdään makkaroita ihan vain pyöräyttämällä suolta viitisen kierrosta ympäri halutuista kohdista riippuen siitä kuinka isoja makkaroita tahtoo. Makkaramassaa kannattaa varovasti puristella sivuun solmukohdissa jotta suoli ei repeä. Vuorottele solmukohtia tehdessä pyörityssuuntaa vuorotellen myötä- ja vastapäivään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Makkaralenkkien ollessa valmiita steriloidaan neulanpää esimerkiksi tulella ja puhkotaan jokaiseen makkaraan kolmisen pientä reikää tasaisille etäisyyksille. Talouspaperinivaskan (imee makkaroista irtoavan ylimääräisen nesteen) kanssa makkarat sitten säilytyspussissa tai astiassa jääkaappiin (tai pakastimeen pidempään säilytykseen) yön yli ja seuraavana päivänä ne voi grillata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Grillaus ottaa sitten huomattavasti pidempään kuin kaupan tavara – yleensä menee
se 10-15 minuuttia ainakin jos grillissä on kohtuulliset lämmöt.

Tässäpä vielä reseptejä erilaisiin makkaroihin mitä on väsätty. Jokaiseen siis ensiksi:

  • 1.7 kiloa possun kassleria
  • 300 grammaa silavaa
  • 2 ruokalusikkakukkurallista suolaa
  • lampaansuolta (Stockmannilla myytiin 6-7 m pakkauksissa)

Sikaa, rasvaa ja suolaa on siis oltava!

Makea italialainen

  • 2 ruokalusikkakukkurallista sokeria
  • maustepussillinen paahdettuja fenkolin siemeniä
  • 2 ruokalusikkaa mustapippuria
  • 1.5 ruokalusikkaa muskottipähkinää
  • kokonainen nippu tuoretta persiljaa
  • kokonainen valkosipuli pieneksi hakattuna
  • 1.5 dl kuivaa sherryä
  • 0.5 dl sherryetikkaa

Lähde.

Kielbasa

  • 1 dl kylmää vettä
  • 2 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna
  • teelusikallinen meiramia
  • teelusikallinen mustapippuria

Lähde.

Texasin punaniskan makkara

  • 1 dl kylmää vettä
  • 1 ruokalusikallinen pippuria
  • 2 teelusikkaa chilirouhetta
  • teeluusikallinen jauhettuja korianterin siemeniä
  • teeluusikallinen juustokuminaa
  • puoli teelusikkallista chilijauhetta
  • 4 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna

Lähde.

Chorizo

  • 0.5 dl kylmää vettä
  • 0.5 dl punaviinietikkaa
  • 3 ruokalusikallista paprikajauhetta
  • 1 ruokalusikka chilijauhetta
  • 1 ruokalusikka chilirouhetta
  • 2 teelusikkaa oreganoa
  • 2 teelusikkaa juustokuminaa
  • 2 teelusikkaa jauhettua korianteria
  • 5 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna
  • ruokalusikallinen sokeria
  • teelusikkallinen mustapippuria

Lähde.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varioimalla ja innovoimalla saa vaikka mitä aikaan!

Näistä tulee oikeasti aivan mainioita ja kun näitä väsäilee, kaupan makkarat päätyvät helposti evääksi joko koiralle tai siilille varsinkin jos menet samaan grilliin moisia heittelemään ja maistat omatekoisen päälle.

Seuraavaksi pitää kokeilla muitakin eläimiä kuin sikaa suolen sisään. Erilaisilla sekoituksilla voi saada aikaiseksi esim. bratwurstia ja onpa eteeni tullut myös oravamakkaran resepti jossa kassler korvataan kolmella kissan pyytämällä kurrella! Vielä kun jostain saisi savusaunan missä noita voisi kuivatella niin voisi tehdä myös kuivattuja…

The Liberal

•14/06/2013 • Leave a Comment

The Liberal on hipstereiden uusi suosikkidrinkki, jossa olennainen osa on Picon Amer. Tätä hämmentävää nestettä ei oikein Ranskan ulkopuolelta saa mistään. Sen sijaan Ranskassa sitä oli myytävänä joka toisessa kioskissa ja moinen tarttui mukaan. Siinä teille, Liberty or Death!

Perusmeininki. Shakeriin stuffit ja jäitä, kunnon ravistus ja cocktail-lasiin.

  • 6cl ruisviskiä
  • 3cl makeaa vermuttia
  • 1.5cl Amer Piconia
  • Muutama tippa appelsiini-bittersiä (moista ei löytyny, pistin Peychaud’sia)

Sangen jännää evästä.

Image